Perästä kuuluu

Kaikki suomalaista äänestyskäyttäytymistä vähänkään syvemmin tuntevat  tietävät, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusmuoto  on kirkkovene. Veneessä jokaisella on paikkansa. Jotta vene kulkisi suoraan pitää airoparien olla tasavahvat. Kaikki eivät myöskään voi rehkiä täysin palkein, selkä menosuuntaan. Tarvitaan myös meitä peränpitäjiä, jotka katsovat päältä ja vittuilevat, kun joku sekoaa rytmistä ja alkaa hiihdellä omia latujaan.  

Peränpitäjää ei kuitenkaan kannata sekoittaa kirkkoväärtiin, joka pitää huolen seurakunnan taloudesta.  Tärkeimmät peränpitäjän ominaisuudet ovat kyky toimettomaan toljotteluun ja  terve vieroksunta jumalansanaa kohtaan. Kun yhteiskunnallisen purren perästä löytyy  tarpeeksi tällaisia peränpitäjiä, voimme seilata ihan mille ulapalle tahansa.

Työ mediassa

Satuin näkemään uusintana pätkän viime perjantain Pressiklubia. Siinä Aamulehden maanläheinen ja joviaali päätoimittaja Matti Apunen syytti mediaa siitä, että suomalaiset eivät viihdy töissä, vaan haluavat eläkkeelle aiemmin kuin myöhemmin. Apusen mielestä tämä johtuu siitä, että mediassa annetaan niin negatiivinen kuva työnteosta, se esitetään raskaana velvollisuutena. Suomalaisten käsitys työnteosta ei siis synny työtä tekemällä vaan lehtiä lukemalla, mikäli on Apuseen luottamista. Luullakseni tällaiseen johtopäätökseen on mahdollista päästä ainoastaan, jos lukee työkseen lehtiä.