Esittele mut

Maria Veitola on kirjoittanut kolumnin. Kolumninsa aluksi hän kertoo katsoneensa tv-ohjelmaa, jossa oli statement, kursiivilla, statement. Image on julkaissut Maria Veitolan kirjoittaman kolumnin, eräänlainen statement sekin.

Myös Veitolan kolumnissa on STATEMENT, versaalilla, statement. Veitolan statement on se, että Maria Veitola on kuunnellut levyä, josta hänen homoystävänsä piti enemmän kuin Maria.

Kolumnin tärkein statement on kuitenkin kolumnistin esittelevässä tekstissä. Siinä kerrotaan, että seuraavalla kerralla tällä paikalla on jonkun muun kolumni.

olla ihminen
halujensa ampuma
nuoli tulevaan

Syö suklaata

Jari Tervo totesi joskus jotain sen suuntaista kuin "saan yhtä hyvän olon, kun päätän olla lähtemättä 50 kilometrin hiihtolenkille kuin minulla olisi lenkin jälkeen". Se on hauskaa, koska se on totta.

Olen usein tuskaillut sitä, miten vaikeaa on saada itsensä liikkeelle, toteuttamaan kuntoilusuoritusta. Nyt tiedän, ettei se johdu siitä, mitä suuret ikäluokat kutsuvat laiskuudeksi. Se johtuukin siitä, että ihmisellä on rajallinen määrä tahdonvoimaa.

Zenhabits-sivusto kertoo tämän olevan tieteellisesti todistettua. Huomionarvoista on myös se, että tahdonvoima käy glukoosilla. Suklaa auttaa tahtomaan.

Tehtävä: lue runo
Varustus: 15 minuuttia aikaa
Huomioitava: maksimoi tuottavuutesi

Pientä ja hidasta
on kaikki maailman työ.
Sininen ja vihreä tuli maapallosta
ilman ihmistäkin, ja ihmisen myötä
se hitaasti vaihtaa väriään.

Me etenemme, me jätämme jälkiä.
Meistä jää runoja, taloja, tavaraa.
Me viljelemme. Aurinkoinen meri
on ensimmäinen peltomme, lapsen rakkaus.
Kirkas ja väkevä muisto, ensimmäinen onni.

Ja sitten tulee monta aurinkoa, monta päivää, inflaatio
kun tulee arki
ja kaikki menettää moneen kertaan arvonsa.
Silloin meiltä kysytään, silloin
meitä tarvitaan.

Pientä ja hidasta, kaikki maailman työ.
Ja kuitenkin se on tehtävä, ymmärrettävä kaikki
kahteen kertaan, ensin väärin, sitten oikein.
Me viljelemme; se on teon sana, tärkein kaikista.
Se meistä jää maailmaan, se näkymätön, unohtuva, ohi-
menevä,
itse työ.

Se on meidän kotiutumistamme
maailmaan. Sitä
kulttuuri on.

Pentti Saaritsa

Perästä kuuluu

Kaikki suomalaista äänestyskäyttäytymistä vähänkään syvemmin tuntevat  tietävät, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusmuoto  on kirkkovene. Veneessä jokaisella on paikkansa. Jotta vene kulkisi suoraan pitää airoparien olla tasavahvat. Kaikki eivät myöskään voi rehkiä täysin palkein, selkä menosuuntaan. Tarvitaan myös meitä peränpitäjiä, jotka katsovat päältä ja vittuilevat, kun joku sekoaa rytmistä ja alkaa hiihdellä omia latujaan.  

Peränpitäjää ei kuitenkaan kannata sekoittaa kirkkoväärtiin, joka pitää huolen seurakunnan taloudesta.  Tärkeimmät peränpitäjän ominaisuudet ovat kyky toimettomaan toljotteluun ja  terve vieroksunta jumalansanaa kohtaan. Kun yhteiskunnallisen purren perästä löytyy  tarpeeksi tällaisia peränpitäjiä, voimme seilata ihan mille ulapalle tahansa.

Työ mediassa

Satuin näkemään uusintana pätkän viime perjantain Pressiklubia. Siinä Aamulehden maanläheinen ja joviaali päätoimittaja Matti Apunen syytti mediaa siitä, että suomalaiset eivät viihdy töissä, vaan haluavat eläkkeelle aiemmin kuin myöhemmin. Apusen mielestä tämä johtuu siitä, että mediassa annetaan niin negatiivinen kuva työnteosta, se esitetään raskaana velvollisuutena. Suomalaisten käsitys työnteosta ei siis synny työtä tekemällä vaan lehtiä lukemalla, mikäli on Apuseen luottamista. Luullakseni tällaiseen johtopäätökseen on mahdollista päästä ainoastaan, jos lukee työkseen lehtiä.